1.

Aamulla siivoja nousee aikaisin kuten joka aamu. Pesee hampaat ja harjaa hiuksensa joiden mahonkia hän aikoo syventää. Sitten hän lisää hieman poskipunaa. Hän on joskus ollut vavisuttavan kaunis. Nyt hän on uupunut. Siivooja laittaa kahvin tippumaan ja kävelee ikkunalle. Siitä on kauan kun hän sekä katsoi ulos että uskoi näkemäänsä. Oravien päättömään juoksuun ja mäntyjen korkealle piirtämään sahalaitaan. Naapuri väittää että nykyään tuulee enemmän kuin aiemmin. Tuulee pohjoisesta. Sen oikein kuulee kuinka hyistä ulkona on.

Siivooja on jo myöhässä kun puhelin soi. Se on Matti joka kysyy mitä kuuluu. Äänessä on naurua kun he sopivat tapaamisen seitsemäksi. Puhelun jälkeen nainen sammuttaa kahvinkeittimen ja kaataa juoman viemäriin. Sitten hän sulkee sälekaihtimet. Tänään hän ei jaksaisi luututa. Kun sitä tarkemmin ajattelee ei hän jaksaisi luututa enää ollenkaan. Siivooja astuu takaisin kylpyhuoneeseen ja riisuu froteisen aamutakkinsa. Sen sijaan että pukeutuisi ja astuisi ulos ja bussiin matkalla keskustaan, hän laittaa veden valumaan. Kun nainen istuutuu ammeeseen tuntuu vesi lämpimämmältä kuin se on.

2.

Paksua vaahtoa oli valunut eteisen lattialle ja värjännyt kynnysmaton Tervetuloa-tekstin. Talonmies seisoo rappukäytävässä sovitellen käsiä taskuunsa. Ei ole muuta tekemistä nyt kun hän on jo avannut oven yleisavaimella. Ambulanssi kaartaa hitaasti mäkeä ylös ja kääntyy pihaan johtavalle hiekkatielle. Irtokivet ropisevat renkaiden alla eikä ole kiire. Sillä on kaikki maailman aika. Talonmies huohottaa mutta seisoo liikkumatta paikallaan. Kun paarit vihdoin kannetaan ulos, hän tukee auki ulko-ovea. On jo kylmä vaikka on vasta lokakuu. Paljon kylmempi kuin aiemmin. Täytyy laittaa hanskat käteen ennen kuin haravoi pihan lehdet.

....
Lehtori kertoo kuvataiteen opiskelijoille suomalaisen nykytaiteen suuntauksista. Hän on kiusallaan abstrakti. Pudottelee isoja käsitteitä mutta ei kerro mitään. Sanoo paljon mutta jättää mainitsematta että suurin osa teistä tulee pitelemään maalitelaa SOLin keltapunaisissa. Lehtorilla on puvuntakki joka on joskus ollut tyyliä ja kasvonliikkeet jotka ovat vaivoin nähtävissä. Hän on niin väsynyt jumittamaan luukuilla että vastasi opettavansa lapsia. Mutta oikeasti hän on taiteilija. Oikeasti hän haluaisi.

....
Taas maanantai. Kävelen liukastellen märkää mäkeä alas ja nurkan taakse. Jatkan tietä pitkin kohti T-risteystä missä käännyn vasemmalle. Ei ole asiaa keskustaan. Tien vierustan mäntyjen välissä nuokkuu paikoitellen pari lehtipuuta ja odottaa. Ne ei jaksa tiputtaa lehtiään, mietin. Vai onko se varistaa, neste tippuu. Kesästä olisi helpompi pitää. Se on pisin perjantain ja maanantain välinen yö. Kiipeän porttiaidan yli ja tumppaan tupakan B-rapun kaiteeseen.Vetäisen rivakasti kahvasta. Mutta ulko-ovi on jäykkä ja siinä täytyy riippua  koko painollaan, että saa jalan väliin.

Ismo tulee avaamaan. Se on laittanut kohteliaisuushousut jalkaan. Siitä tiedän heti että Mona on tullut käymään. Mona on mielestäni aina ollut karmiva. Olenkohan minä ainoa joka pelkää Monaa.  Monaa ja mustaa miestä, ajattelen. Nainen työntää päänsä keittiön ovesta ja katsoo minusta staattisesti läpi. Sen täytyy keskittyä että saa sanottua hei. Sitten se selittää jostain virolaisista kissanpennuista ja kuinka niille pitäisi löytää koti. Minua ei kiinnosta ja toivon että Mona lähtisi pian. Sitten se menee. Ismo avaa kaljan ja ojentaa minullekin yhden. Sanoo että aamulla on aikanen nousu.

....

Olkia pitkin valuu kylmä vesinoro vessan matolle kunnes tyttö tarttuu pyyhkeeseen ja heilauttaa hiuksensa kohti lattiaa. On kiire koska täytyy vielä harjoitella peilin edessä oikeita ilmeitä. Hanna yrittää muistaa kuinka tunnistaa oma ryhmä ja että tänä vuonna hän ei jäisi yksin. Tänä vuonna hän löytäisi jonkun. He vaihtaisivat katseita ja sitten haalarin lahkeita. Hanna vaihtaisi mielellään siniseen. Vihreäkin käy. Tyttö kurottaa kuivaimen seinän koukusta ja pian kohina sulkee sisäänsä kaikki äänet ja ajatukset. Kuulostaa samalta kuin ajaisi lujaa pitkässä loppumattomassa tunnelissa.

1.
Täällä on monta taloa tyhjillään ja monessa on ihmisiä sisällä. Joskus on vaikea sanoa missä niistä. Öisin ne seisovat hiljaa että ne tunnistaisi toisistaan. Päivällä on liian häikäisevää katsoa tarkemmin. Silti talot pysyvät koska se on niiden luonteessa.

Roskamäki on vailla liikettä vaikka se tapahtuu harvoin. Silloin voisi luulla olevan rauhallista mutta se ei koskaan kestä kauaa. Miten niin et usko? Käyn täällä usein. Ei Roskamäki ole pelkkä sana. Eikä sen pelko. Se on olemassa usko pois. Jos tulisit tänne ymmärtäisit kyllä itse. Sitten voisimme tarkkailla niitä yhdessä. Katsoa kuinka ne toimivat. Sytyttävät valoja ja sammuttavat ne taas, sillä ihmiset ovat päättämättömiä. Voit jopa tuoda kiikarisi jos haluat. Mutta tuletkohan koskaan.

2.
Älä hermostu, haluaisin taas kertoa Roskamäestä. Tahtoisin niin näyttää sinulle. Tahtoisin että uskoisit minua. Tämä on selvästi minun paikkani. Ja ensin tulee minun paikkani, sitten minä, äite ja muut paikat. Joillakuilla kaukana on valtavat tilat. Tyrmistyttävää, sanoisit jos ne näkisit. Sitä voisi jo kutsua ahneudeksi. Mutta se on vain refleksi, he kasvattavat maitaan huomaamattaan: hyppytorni tuonne, patsaita tähän ja pomppulinna. Täällä ei ole sellaista lainkaan. Roskamäki on tehty hiekasta. Tai oikeammin asfaltista. Oikeastaan se kohta ei ole minun vaikka välillä alta pölisee paksu pilvi ruskeaa. Tässä kohtaa rapeus on vakio, sinä sanoisit ja minun olisi pakko myöntää sen pitävän paikkansa. Iltaisin minua jo väsyttää kun kirjoitan sinulle. Tiedä se.

....
Roosamari oli aina halunnut oman vauvan. Kaksi viikkoa viime tiistaista hän rohkaistui ja otti yhden ja alkuun se olikin kunnon pötkö ja sille ostettiin helistin ja oma patjakin hankittiin. Mutta sitten se kasvoi kummallisesti yli eikä Roosamari voi sietää sellaista. Alkoi sanoa vastaan vaikka ei tiennyt miten. Päästeli koko joukon ääniä vaikka olisi voinut sanoa suoraan. Sellaista Roosamari ei kuuntele ja pystyessään estää. Mutta ei hän ole paha ihminen. Ei vain välitä teeskennellä. 

Nainen ei nuku moneen yöhön koska hän miettii. Se toinen ei nuku koska se kasvaa eikä näytä aikovan lopettaa. Pian asunnossa ei olisi tilaa. Roosamari tietää sen ja tuo tietää sen. Painavakin se on ja ähkii mutta nopeasti siirrettävissä olohuoneen nurkassa seisovaan matka-arkkuun. Siinä on sen paikka. On selvät rajat ja mahtuu hyvin vaikka Roosamari pitää siellä varavuodevaatteitaan.

1.
Pienen vessan peili on huurussa ja Teijan ylähuuli kimmeltää. Hän ottaa pesukorin päältä käsipyyhkeen ja kuivaa peiliin soikean aukon. Sen reunat alkava heti kuroutua umpeen kuin sitkeä vesihöyry söisi heijastavaa pintaa. Se muistuttaa mustia homeläikkiä, jotka Teija aiemmin löysi pöntön takaa. Inhonväreet kulkevat pitkin selkää, mutta naisen on tärkeää olla puhdas eikä hän sano homeesta mitään. Isi osti hänelle tämän asunnon. Tämä on isin hänelle ostama asunto eikä Teijalla olisi mitään jos isi ei auttaisi. Isi pitää minusta huolta se on sanonut niin. Vaikka kaikki muu menisi nurin, niin se on luvannut.

2.
Tyttö astuu rappukäytävään ja napsauttaa oven lukkoon. Päätä särkee mutta mentävä on. Muuten ei enää pyydetä. Sitten on ulkopuolella. Mutta Teija on in. Tilattuaan hissin hän palaa vielä ovelle ja nykäisee kahvasta varmistuakseen että ulko-ovi on todella lukittu. Teija ottaa hissin alakertaan, sitten muutaman askeleen kohti polkupyörävarastoa ja pysähtyy. Hän seisoo tovin epäröiden, hieroo ohimoitaan, mutta kaivaa sitten avaimet käsilaukustaan ja palaa asunnolle. Hänen täytyy käydä sisällä tarkistamassa että tietokone on varmasti pois päältä. Stand by -asento ei ole paloturvallinen. Sitten hän tarkistaa sulkeneensa hanat ja että leivänpaahdin on pois seinästä. Viimeiseksi Teija sulkee vessan oven.

....
Lapset tuodaan lammelle joka päivä samaan aikaan. Silloin Simo avaa laiskasti silmänsä. Koska hän on kärsivällinen ei ole kiire mihinkään. Vasen silmä painuu kiinni, toinen räpäyttää. Kiiltävän valkoinen takki saa hänet näyttämään komealta. Kuin sosiaalityöntekijä. Simo hengittää tasaisesti niin on huomaamaton. Lapset leikkivät hippaa ja juoksevat hullusti ympyrää. Ketään ei kiinnostaisi jos hän nopeasti ottaisi yhden. Kukaan ei huomaisi mitään. Pian joku tulee lähelle ja hän ponnistaa. Tuo punapipoinen tuolla, tule, tule. Yhdellä terävällä liikkeellä lapsi katoaa pinnan alle ja Simo tuntee hampaidensa painuvan pehmeään lihaan. Kuinka se antaakaan myöten. Hykerryttää kun lapsi lakkaa pyristelemästä. 

....

Terveydenhoitaja tietää miltä ihmisvartalon tulee näyttää. Hän osoittaa minulle käyriä ja kertoo minun sijoittuvan liian ylös. Tavoittelen liian paljon. Minun ruumiini on ihmiselle liikaa. Seison sukkahousuissa joissa saumat painavat kamelinvarvasta. Haluaisin katsoa hänen papereitaan, sormeilla niitä niin kuin hän tekee. Hyväillen tasata varmaan pintaa kunnes mappi asetetaan takaisin omaan hyllyyn. Kotona terveydenhoitaja kertoo että lapset on nykyisin velttoja ja aloitekyvyttömiä. Ne katsoo mallia intternetistä eikä osaa itse. Terveydenhoitaja tietää kuinka seksuaalisuutta tulee ilmaista. Pitää olla hoikka ja kaksi täydentävää ihmistä siihen kuuluu. Eikä mitään liiallista. Iho ei punehdu kuin liikkeen ilosta. Eikä saa olla liian innoissaan.

1.

Siinä välissä kun kahdesti avaan ja suljen kotioven ukko juo itsensä känniin. Makaa sohvalla ja raottaa toista silmää. Puhuu mutta ei sano mitään. Sanoo mutta ei vastaa. Minä otan kaapista siiderin ja istun viereen. Täytyy pitää vähän kiirettä, huomaan, mutta ei samoin kuin kodin ulkopuolella. Viikonloppuna mennään mökille.

2.
Siihen ne ajavat veneellä laituriin vaikka sanoin kaksi kertaa puhelimessa että ei kiinnosta. Silti ne tulevat hyvässä nosteessa ja nousevat talolle. Minä katson ikkunasta enkä aio päästää sisään. Ukko nauraa ääneen, tuo toinen lössykkä yllyttää ja kuulen joka sanan. Ukko joka minulle hymyilee vain silmillään koska kotona se suosii hiljaisuutta vaikka naapurien mökillä asiat on toisin. Paitsi että bisseä vedetään kerralla lava tai ei ollenkaan ja suomiviina raakana. Minua pistää vihaksi kun rauha on nyt piloilla. Tulivat pilaamaan sen. Sanon sen ihan suoraan, mutta ne ei perkeleet usko. Pyrkii vielä omilla avaimilla sisään. Haen kellokaapin takaa haulikon ja ammun naapuria mahaan. Ukko siitä hermostumaan. Pamautan senkin kuleksimasta. Osuin suoraan päähän mikä on hyvä koska se on siistimpää. Raahaan ruumiin ulkohuussin taakse ja hukutan sen toisen venelaiturilla. Silloin kaakkuri lentää ohitse. Huutaa ka-ka-kaa kun pesen eteisen mattoa.