1.
Erikan elintila koostuu yhdestä huoneesta missä hän voi aina joskus tehdä mitä haluaa. Siellä hän makaa päivisin kun ne eivät ole kotona. Kun äiti palaa makoilu ei käy päinsä koska on paljon tehtävää. Äiti on liian kaunis tekemään ja hänellä on hauraat kynnet. Hän valvoo. Ismo oli sivussa heti kun tytär syntyi. Luonnollisesti äiti ja tytär haluavat olla yhdessä koska se on luonnollista. Lisäksi Ismo tietää että kaikki mitä nuo ikinä keksii tehdä tekisi mies kuitenkin paremmin. Lopulta Erika saa luvan palata huoneeseensa kunhan pysyy siellä. Ovessa on ikkuna maitolasia mutta ei lukkoa sillä lapsilla ei ole salaisuuksia.


2.
Aika pysähtyy Erikan ympärille ja seisoo. Äiti napsauttaa suutaan. Vatsassa heilahtaa kun katse tönäisee. Ja Erika istuu keittiön jakkaralla, odottaa ja yrittää hengittää liikkumatta, aivan pinnalta. Äiti on taas kerran lukenut Erikan päiväkirjaa. Äiti, jolla on heikko sydän, ei kestä valehtelua. Nämä sivut ovat täynnä valheita. Äiti kertoo miten turhaa vääristely on. Erikan elämä on hyvä sellaisena kuin se on. Erika on keskinkertainen vaikka luulee itsestään parempaa. Ei auta siinä panetella muita. Pian hän ymmärtäisi että on parempi myöntää heti kuin taistella aikaa. Aika kuluu kuitenkin, eikä pitkä ikä kaunista naista. Sillä äiti rakastaa armahtamista. Kuinka hän voisi olla tyttärelleen vihainen? Erika tulee kyllä näkemään. Leivo meille jotain hyvää, hyvitellään.