1.

Aamulla siivoja nousee aikaisin kuten joka aamu. Pesee hampaat ja harjaa hiuksensa joiden mahonkia hän aikoo syventää. Sitten hän lisää hieman poskipunaa. Hän on joskus ollut vavisuttavan kaunis. Nyt hän on uupunut. Siivooja laittaa kahvin tippumaan ja kävelee ikkunalle. Siitä on kauan kun hän sekä katsoi ulos että uskoi näkemäänsä. Oravien päättömään juoksuun ja mäntyjen korkealle piirtämään sahalaitaan. Naapuri väittää että nykyään tuulee enemmän kuin aiemmin. Tuulee pohjoisesta. Sen oikein kuulee kuinka hyistä ulkona on.

Siivooja on jo myöhässä kun puhelin soi. Se on Matti joka kysyy mitä kuuluu. Äänessä on naurua kun he sopivat tapaamisen seitsemäksi. Puhelun jälkeen nainen sammuttaa kahvinkeittimen ja kaataa juoman viemäriin. Sitten hän sulkee sälekaihtimet. Tänään hän ei jaksaisi luututa. Kun sitä tarkemmin ajattelee ei hän jaksaisi luututa enää ollenkaan. Siivooja astuu takaisin kylpyhuoneeseen ja riisuu froteisen aamutakkinsa. Sen sijaan että pukeutuisi ja astuisi ulos ja bussiin matkalla keskustaan, hän laittaa veden valumaan. Kun nainen istuutuu ammeeseen tuntuu vesi lämpimämmältä kuin se on.

2.

Paksua vaahtoa oli valunut eteisen lattialle ja värjännyt kynnysmaton Tervetuloa-tekstin. Talonmies seisoo rappukäytävässä sovitellen käsiä taskuunsa. Ei ole muuta tekemistä nyt kun hän on jo avannut oven yleisavaimella. Ambulanssi kaartaa hitaasti mäkeä ylös ja kääntyy pihaan johtavalle hiekkatielle. Irtokivet ropisevat renkaiden alla eikä ole kiire. Sillä on kaikki maailman aika. Talonmies huohottaa mutta seisoo liikkumatta paikallaan. Kun paarit vihdoin kannetaan ulos, hän tukee auki ulko-ovea. On jo kylmä vaikka on vasta lokakuu. Paljon kylmempi kuin aiemmin. Täytyy laittaa hanskat käteen ennen kuin haravoi pihan lehdet.