Monday, September 6, 2010

....
Neljältä se tulee. On pakko heti ottaa ja lähteä. Tuiskata yksiöstä kiireellä alas tielle ja matkaan. Aivan sama minne. Joskus eksyn ei se mitään. Tiedäthän kuinka liike kuljettaa vaikka matka päättyisi pysäköintialueelle. Sitten täytyy taas odottaa. Siellä nainen kantaa kauppakassia täynnä yksityiselämäänsä kuuluvia tavaroita: pumpulia, voiteita ja tupakkaa. Hän ei katso eteensä, koska on matkalla jonnekin. Nainen on niin kovin kyllästynyt. Kyllästynyt mieheensä joka odottaa pariskunnan Audissa. Kyllästynyt siihen miten se aina kysyy Kuinka siinä näin kauan meni? ja Oliko ruuhkaa? Kyllästynyt vastaamaan joo. Istahtamaan etupenkin painaumaan jossa joku jo istuu vaikka kukaan ei olisi siellä. Kun he vihdoin kaartavat pitkään jonoon matkalla pois, kukaan ei muista heitä paitsi minä.

No comments:

Post a Comment