....
Roosamari oli aina halunnut oman vauvan. Kaksi viikkoa viime tiistaista hän rohkaistui ja otti yhden ja alkuun se olikin kunnon pötkö ja sille ostettiin helistin ja oma patjakin hankittiin. Mutta sitten se kasvoi kummallisesti yli eikä Roosamari voi sietää sellaista. Alkoi sanoa vastaan vaikka ei tiennyt miten. Päästeli koko joukon ääniä vaikka olisi voinut sanoa suoraan. Sellaista Roosamari ei kuuntele ja pystyessään estää. Mutta ei hän ole paha ihminen. Ei vain välitä teeskennellä. 

Nainen ei nuku moneen yöhön koska hän miettii. Se toinen ei nuku koska se kasvaa eikä näytä aikovan lopettaa. Pian asunnossa ei olisi tilaa. Roosamari tietää sen ja tuo tietää sen. Painavakin se on ja ähkii mutta nopeasti siirrettävissä olohuoneen nurkassa seisovaan matka-arkkuun. Siinä on sen paikka. On selvät rajat ja mahtuu hyvin vaikka Roosamari pitää siellä varavuodevaatteitaan.