....

Jotkut meistä ovat mietteliäitä. Minä en. Pystyn harvoin liikkumaan riuhtomatta. Kaapin ovea potkaisen jos se ei suostu pysymään kiinni. Noin. Joskus heitän kokonaisen maitolitran seinään. Noin. Se oli jo valmiiksi valkoinen, mikä raivostuttaa minua. Minua ärsyttää ihmiset. Ne tulevat bussissa kysymyttä viereen ja alkavat höpistä joutavia, sillä ne omistavat maailman. Tuossa on yksi.

Lyön heti istualtaan naamaan. Vedän kyynärpäällä perään kunnon iskun. Tartun siihen takaapäin ja isken nenä edellä ikkunaan. Raahaan korvasta käytävälle ja hieron verilössöstä mällit mustuneeseen lasiin. Nyt päästän irti hetkeksi. Punainen on tehnyt varjokuvan ikkunaan. Se ei esitä mitään. Se panee vituttamaan. Käännyn tyyppiin päin ja teen sille saman uudestaan. Heilautan sen penkille ja rusikoin oikein kunnolla. Sitten kusen päälle. Se tyhmä havahtuu. Seuraavalla pysäkillä heitän koko kasan tylysti ulos ja sanon muille matkustajille: Tässä on paikka vapaana.