....

Sinä iltana avioliitosta ei tullut mitään. Keijo käski Susannan painua. Susanna käytti sanoja kuten keuhkoahtauma ja vanhuksen ryhti. Ja minä istuin lähibaarin jakkaralla täysin sekaisin. Viina tyynnyttää odottavaa mieltä, sanotaan, mutta se ei pidä paikkaansa ollenkaan. Se hiertää tuonnempana kuten kaikki puoliteiset asiat. Vetää ajan kireälle vaikka yö venyttää väliin ja saa kaiken näyttämään kohmeiselta päivältä. Kun pimein kohta vihdoin taittoi aamuksi, yhtenäisti kahvilla jatkettu vuorokausi olemista.

Susanna ei saapunut. Ei vaikka lupasi. Koska hissin kolistessa alas, hän alkoi jälleen katua eroa. Ei hän halua  vanheta sekä köyhänä että lapsettomana, niin kuin minä en halua lisää ihmisiä. Lisäksi Susanna on liian hieno asumaan kahdenkymmenen neliön kaupungin vuokra-asunnossa. Se asuu Keijon luona ja nukkuu samassa sängyssä kuin laatikossa mutta eri lokeroissa. Keijo on lihava ja aina tosissaan, niin pullollaan miestä, että vihaa parsan ja pillun makua. Jälkimmäisen se huomasi liian myöhään.

Mutta tämä on nyt elämäntilanne. Tässä hetkessä kivuttomin mahdollinen ja tilapäiseksi tarkoitettu, kuten jo uutena hihansuista repsottava paita, pitkät jonot ja ahtaat luukut, ja uusimmat olutmerkit tai ainakin halvimmat. Enkä minä valita vaikka odotus on pitkä ja minä lyhyt sillä minulla on vain aika.