....

Pilvet roikkuivat matalalla koko päivän, mutta vasta illalla sade alkoi ryöpsyttää räystäitä. Äidin kissa istui ikkunalaudalla ja kuunteli kuinka pisarat kopsahtelivat ikkunoihin, ensin sattunnaisina sitten ahnaammin. Naputus tapaili rytmiä. Se olisi oikeastaan voinut olla mikä tahansa kappale, mutta mieleen muistui jokin vanha renkutus, jossa tyttö tapaa pojan ja menettää pojan ja ikävöi poikaa. Oona hieraisi otsaansa ja puhalsi syvään, sulki silmänsä.

Tämä oli ensimmäinen kerta vuosiin kun sisarukset istuivat saman pöydän ääressä. Hannes nojasi kädet polviensa päälle ja mietti mitä sanoa. Jotain nyt kuitenkin olisi sanottava, kun tässä ollaan. Oikeastaan teki mieli huomauttaa siskolle, ettei murheajatukset tuolla tavoin naamaa hankaamalla poistu, siitä saa vain otsaansa märkiviä paiseita. Mutta ei sellaista voi alkaa Oonalle opettamaan, niin että jäi sitten sekin ajatus ilmaisematta. Oona ei kuitenkaan kaivannut ketään tyrkyttämään sanoja, vaan ryhtyi itse puheille.

– Miksi kaikki laulujen sanat toistavat samaa tarinaa? hän kysyi kasvot edelleen käsiensä varassa.

– Sano se, Hannes sanoi. Tämä aihe kävisi hyvin. He olivat Kettusen kanssa monesti laskeneet kuinka monta kertaa ilmaukset kaipauksen tuuli, himmeät katuvalot tai leimuava sydän toistuivat Nurkkabaarin karaokevalinnoissa. Jotenkin niihin kielikuviin oli tullut tartuttua, kai ne sitten oli ne, jotka jostain syystä korvaan eniten sattuivat.

– Eikun ihan oikeasti, Oona valpastui. – Miksi asiat on kerrottava tismalleen samoilla sanoilla, toistettava niitä niin kauan että sanat menettävät merkityksensä? Hannes myönsi hymyillen siskon osuneen varsin keskeiseen iskelmäsanoitusten ongelmaan, vaikka korosti, että ilman sanoja monet kappaleet olisivat valjuja.

– Eipä oikeastaan. Mieluummin na-na-naa kuin sinun silmiesi tähden ja niin edelleen.

– Mutta eikö se sitten olisi sama asia?

– Miten niin? Oona naurahti kuivasti.

– Jos kaikki biiseisssä laulettaisiin na-na-naa tai lal-lal-laa, niin se alkaisi äkkiä puuduttaa.

– Riippuu kai mielikuvituksesta. Vaikka ei kai sitä kaikilla ole aikaa kuvitella lauluihin sanoja. Vaikka eivät kävisikään oikeissa töissä.

Siinä se taas oli. Oonan halu voittaa keskustelu. Tuollainen se oli ollut lapsesta saakka, aina piti saada naulata viimeinen niitti. Sama palava haaste silmissä ja piikki sanoissa. Hannes kiitti Oonaa muistutuksesta ja laski viinilasin sohvapöydälle hieman liian korskein ottein. Lasin ulkoreunaa pitkin valui pisaroita, jotka pyörähtivät piiloon jonnekin pöytälevyn ja lasin kannan alle. Sen jälkeen tuli taas aivan hiljaista. Lukuunottamatta sadetta, joka kuulosti jälleen olevan yltymäänpäin.

Kissa pudottautui ikkunalaudalta ja käveli viivytellen keskilattialle. Se oli pentuajoista lihonut, vatsa roikkui löysänä pussina ja turkki kiilsi. Olisipa kotikissan päivät, Hannes mietti, paloiteltua maksaa jääkaapissa, raapimispuu harmistuksia varten ja lämmin koti jonne palata. Katti kuoputti mattoa takajaloillaan, ojensi niistä toisen kohti kattoa ja kurotti peseytymään. Sillä oli taito tehdä se yhtä aikaa ärsyttävästi ja hellyttävän itsetietoisesti, kuin vanhalla stripparilla.

Hannes ei koskaan ollut loistanut kanssakäymistaidoissaan, ainakaan mitä tuli sovitteluun ja pikkupuheeseen, mutta hetkittäin hän löysi itsestään valmiuksia. Hän kokeili varovaista hymyä. Lausui olevansa liian uupunut jaksaakseen kunnolla nauraa, mutta haluavansa yrittää, noin seuran vuoksi. Iloksi tarkoitettu hörähdys rupsahti kuitenkin pihalle äkisti ja epäonnistui koko pituudeltaan. Ääni kuulosti harmillisesti pierulta, joka jostain sattuman syystä oli löytänyt tiensä suuhun ja samaa vauhtia sieltä ulos.

Hannes yritti urheasti vielä kertaalleen, vaikka vain tehostaakseen tunnetta, mutta juuri se jäi naurusta uupumaan. Oona istui edelleen samassa asennossa, hieroi otsaansa  ja murehti omiaan, joita ei suostunut tai halunnut jakaa. Hannes kaatoi itselleen lisää viiniä. Pullon viimeiset pisarat tipahtelivat lasiin pulleina ja kokonaisina.

– Alkaa olla myöhä, Oona sanoi jostain etuhiustensa takaa ja kohottautui. Kissa vaihtoi laiskasti asentoa ja seurasi katsellaan tytön kulkua ovelle.